Sain eilen viestin sivustoani www.olemisesta.net lukeneelta uskovaiselta, joka näki paljon vaivaa ankarasti moittiakseen minua siitä, että olen rohjennut ylipäätään tuoda ihmisten luettavaksi sellaisia mielipiteitä.

Hän kirjoitti: "Jos olet ateisti, miksi näet noin paljon vaivaa viedäksesi muiltakin ihmisiltä elämän tarkoituksen puhumalla asioista joista et tiedä?"

Jäin sitten miettimään miksi pelkkä poikkeavan mielipiteen julkituominen niin loukkaa kirjoittajan kaltaisia uskovaisia. Eihän heidän ole pakko niitä tekstejä lukea! Sananvapauden käsitekään ei siis ole heille ehkä täysin valjennut.

Ylensä ihmiset nimittäin olkaa kohauttaen ohittavat mielipiteet, jotka he itse tietävät vääriksi. Jäin miettimään miksi politiikassa pystytään usein järkevästi keskustelemaan asioista, joista ollaan eri mieltä (ei tietysti aina!), mutta uskon asioissa ei tällaista keskustelua juuri synny.

Olisiko kuitenkin kyse siitä, että jos olen jo pikkulapsena oppinut auktoriteeteilta pitämiltäni ihmisiltä, että elefantit ovat keltaisia ja asuvat Etelä-Afrikassa ja olen hellinyt tätä uskoa koko ikäni, en voi sietää ihmisiä, jotka väittävät niiden olevan harmaita ja asuvan Afrikassa tai Intiassa.

En silloin halua, että tällaista tietoa levitetään missään, jotta ystäväpiiriini kuuluvat amerikkalaiseen keltaiseen elefanttiin uskovat eivät joutuisi vaaraan menettää tätä tärkeänä pitämääni uskoa.

Tuon lapsenuskon ylläpitäminen kun vaatii samanmielisten porukan ja epärationaalisiin väitteisiin perustuva usko katoaa todella helposti, jos sitä ei koko ajan vahvisteta. Varsinkin jos ympäröivä yhteiskunta on kauan sitten todennut, että Afrikassahan ne ovat ja harmaitahan ne on.

Toisaalta esimerkiksi oma uskontomme on joutunut jo luopumaan suurimmasta osasta opeistaan, kun tieteen kehityksen myötä on käynyt mahdottomaksi enää tosissaan vaikkapa väittää, että nainen olisi luotu miehen kylkiluusta tai että kaikki olemassaolevat luontokappaleet olisivat peräisin Nooan arkissa matkanneista elukoista.

Uskonto on siis joutunut peräytymään alueelta toisensa jälkeen, eikä sen pyhää kirjaa enää pidetä todellisena tietolähteenä oikeastaan missään reaalimaailman asioissa.

Kirkon jäljellä oleva oppi perustuu koskaan todistamattomissa oleviin väitteisiin asioista, joista ei ole mahdollistakaan saada todellista tietoa. Siksi rationaalinen keskustelu uskovaisten omista lähtökohdista on hyvin vaikeaa ja jopa mahdotonta. En sano, että sitä ei pitäisi tehdä, mutta mitään järkevää tulosta siitä ei yleensä seuraa.